maanantai 24. helmikuuta 2014

Albert Camus - Rutto


Albert Camus - Rutto 2009
(La Peste 1947) Tammi 414 s.

Viime aikoina on tullut blogattua sekä luettua vähän vähemmän koulukiireiden sekä parin viikon putkiremontin takia mutta onneksi hiihtoloma tuli hyvään paikkaan. Ajattelin myös että tällä viikolla voisin pitää toisen lukumaratonini jos löydän hyvän välin sille.

Parin viikon aikana olen ehtinyt lukemaan ainoastaan yhden kirjan, Albert Camusin Ruton. Albert Camus oli ranskalainen kirjailija joka sai vuonna 1957 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

"Tietynlaisen vankeudentilan luonnehtiminen kuvailemalla jotain toista vankeudentilaa on yhtä hyvin puolusteltavissa kuin minkä tahansa olemassa olevan todellisuuden kuvaileminen kertomalla sellaisesta, mitä ei ole"
                                                                                                                                         Daniel Defoe

Rutto kertoo Algerialaisesta pikkukaupungista jonka elämä muuttuu yht'äkkiä kun rottia alkaa kuolemaan massoittain. Vähitellen tauti leviää myös ihmisiin. Kirjan päähenkilö sekä kertoja on lääkäri Bernard Rieux joka huomaa nopeasti että kyseessä on rutto. Viranomaisten käskystä kaupunki eristetään muusta maailmasta ja pelokkaat asukkaat yrittävät paeta kaupungista rakkaidensa luokse. Mutta lopulta, epidemian edetessä, he tajuavat että solidaarisuus ja yhteistyö on ainoa tapa toimia tälläisellä hetkellä. Yhteisen edun tavoittelu on myös yksilön edun mukaista. Romaani on jaettu viiteen osaan: kevät, kesä, loppukesä, syksy ja talvi. Kaikki vuodenajat kertovat ruton eri vaiheista.

Camus kuvailee hyvin mitä yhteinen kärsimys saa aikaan yksilöissä sekä yhteisössä, yhteisen kärsimyksen edessä kaikki ovat samanarvoisia. Huomasin myös että kirjan aikana kertoja siirtyy "hän"-muodosta "me"-muotoon. Se lisää yhtenäisyyden tunnetta.

Kuvailin toista Camusilta lukemaani, Sivullista, hyvin laimeaksi ja mitään sanomattomaksi teokseksi. Sen sijaan Rutto jäi pysyvästi mieleeni. Vaikka kirja on pääosin tarina kärsimyksestä on se osattu kertoa hyvin kauniista, totuudenmukaisesti, mutta kauniisti. Pimeimpinäkin hetkinä pystyy maailmasta löytämään kauneutta sekä hyvyyttä.

Kirjalla osallistun Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, Vive La France -kirjahaasteeseen sekä Jokken Nobelisti haasteeseen

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sylvia Plath - Selected Poems

Sylvia Plath - Selected Poems
(1985 Faber and Faber) 85 s.

"They threaten
To let me through to a heaven
Starless and fatherless, a dark water."

Runo jonka Sylvia Plath kirjoitti vain pari viikkoa ennen kuolemaansa.

Luettuani Sylvia Plathin Sanantuojat päätin että haluan kirjan myös alkuperäiskielellä. Selected poems on Plathin kuoleman jälkeen julkaistu teos hänen runoistaan. Kirja sai myös Pulitzer palkinnon.

Sylvia Plathin runoja lukiessa monelle tulee heti ensimmäisenä mieleen tyhjyyden tunne, masennus, itsensä etsiminen ja varsinkin kuolema sekä sen kaipuu. Nämä teemat pyörivät hyvin vahvasti hänen ympärillään, joidenka takia moni saa Plathista ja hänen elämästään hyvin yksitoikkoisen kuvan. Itse kyllä pidän Plathista juuri näiden ominaisuuksien takia ja sen että ne näkyvät hänen runoissaan mutta harva muistaa että Plath rakasti elämää. On totta että hän eli elämänsä masennuksen kynsissä sekä osittain onnettomana mutta vastapainoksi tälle hän rakasti elämää, perhettään, rakastamista ja tämän voi nähdä myös hänen runoistaan.

Can you understand? Someone, somewhere, can you understand me a little, love me a little? For all my despair, for all my ideals, for all that - I love life. But it is hard, and I have so much - so very much to learn.” 

Selected Poems on hieman erillainen kuin Sanantuojat ja siellä oli muutama uusi runo joita ei Sanantuojassa ollut. Plath on sellainen runoilija jonka runot luen mielummin englanniksi koska omasta mielestäni suomeksi niissä ei ole samanlaista voimaa. Plathin runous on myös hyvin rivienvälistä luettavaa, joka antaa näin hänen runoilleen sen syvyyden ja tummuuden.

Mirror

"I am silver and exact. I have no preconceptions.
What ever you see I swallow immediately
Just as it is, unmisted by love or dislike.
I am not cruel, only truthful---
The eye of a little god, four-cornered.
Most of the time I meditate on the opposite wall.
It is pink, with speckles. I have looked at it so long
I think it is a part of my heart. But it flickers.
Faces and darkness separate us over and over.
Now I am a lake. A woman bends over me,
Searching my reaches for what she really is.
Then she turns to those liars, the candles or the moon.
I see her back, and reflect it faithfully.
She rewards me with tears and an agitation of hands.
I am important to her. She comes and goes.
Each morning it is her face that replaces the darkness.
In me she has drowned a young girl, and in me an old woman
Rises toward her day after day, like a terrible fish."


Poppies In July

Little poppies, little hell flames,
Do you do no harm?

You flicker.  I cannot touch you.
I put my hands among the flames. Nothing burns

And it exhausts me to watch you
Flickering like that, wrinkly and clear red, like the skin of a mouth.

A mouth just bloodied.
Little bloody skirts!

There are fumes I cannot touch.
Where are your opiates, your nauseous capsules?

If I could bleed, or sleep! -
If my mouth could marry a hurt like that!

Or your liquors seep to me, in this glass capsule,
Dulling and stilling.

But colorless. Colorless.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Francoise Sagan - Tervetuloa, ikävä

Francoise Sagan - Tervetuloa ikävä
(Bonjour tristesse 1954) Tammi 131 s.

Francoise Sagan oli ranskalainen kirjailija jota pidettiin naispuolisena James Deanina. Alkoholi, tupakka, uhkapeli ja huumeet sekä nopeat autot kuuluivat hänen seurapiiri elämäänsä. Tervetuloa ikävä oli Saganin ensimmäinen teos jonka hän kirjoitti jo 18-vuotiaana. Kirja olikin kohu menestys ja sen ujostelematta kuvattu seksi ja päähenkilön kyyninen elämän asenne olivat sensaatio. Myös kirjallisuuskriitikot ylistivät teosta.

Kirja keroo yhdestä kesästä 17-vuotiaan Cecilen elämässä. Hän viettää leskeksi jääneen isänsä kanssa makeaa elämää Välimeren auringon lämmössä. Isä on tottunut vaihtamaan rakastajatarta pari kertaa vuodessa, mutta tänä kesänä kuvioihin ilmestyy perhetuttava Anne, ja hänen mukanaan elämään uhkaa astua porvarillisuus, järjestys ja kurinalaisuus. Kauhistunut Cecile punoo pirullisen juonen Annen karkottamiseksi ja se onnistuukin yli odotusten.

Kirjasta huokuu kesäinen tunnelma ja suosittelisinkin kirjaa kesälukemiseksi. Jotkut ovat myös verranneet kirjan tunnelmaa Kultahattuun, olen oikeastaan juuri tällä hetkellä kirjaa lukemassa mutta en osaa siihen vielä kantaa ottaa. Joutilainen yläluokkainen miljöö huokuu kyllä molemmista kirjoista.

Aina lukiessani kirjasta arvosteluja, tulee vastaan hyvin kielteiset arviot kirjan henkilöistä. Itse pidin Cecilea hemmoteltuna, ärsyttävänä ja ylimielisenä ja hänen isäänsä raasuna joka ei osaa ottaa vastuuta. Jopa Anne, jota monet pitävät edes jotenkin pidettävänä henkilönä kirjassa, jäi ärsyttämään itseäni. 

Sagan on kertonut elämänkerrassaan että kirjan synnyttämään kohuun oli vain kaksi syytä. Ensimmäinen oli se että 17-vuotias tyttö meni samanikäisen pojan kanssa sänkyyn eikä häntä rangaistu tästä (esim. äitiydellä) Ja toinen oli isän ja tyttären suhde joka oli monen mielestä liiankin tasavertoinen. Isä ei ole perheen pää ja molemmat ovat toistensa tasavertaiset puhekumppanit. Isä kyselee tyttäreltänsä neuvoja sekä ottaa niitä vastaan. Seksuaalisuus ei ole myöskään tabu heidän välillänsä ja siitä puhutaan avoimesti. Tämä on myös syy minkä takia kirja tänäkin päivänä närkästyttää joitakin ihmisiä. Heidän suhdettaan pidetään ensinnäkin utopiana, nuoren tytön fantasia vapaudesta jota vanhemmat eivät rajoita. Sekä isän miehisyys yhdistyy tämän tarjoamaan luottamukseen ja turvaan, josta jotkut löytävät insestisiä piirteitä.

Osallistun kirjalla Vive La France! - lukuhaasteeseen