torstai 31. heinäkuuta 2014

Kirja-arviot

Kesän kirjabingo loppuu tänään, mutta en ole kaikkia haasteeseen lukemiani kirjoja vielä arvioinut. Joten päätin, että teen lopuista kirjoista pienemmät arvostelut. Teen vielä illemmalla yhteenvedon haasteesta.

Marguerite Duras - Varakonsuli (1988)
(Le Vice-consul 1966) Otava 155s.

Marguerite Duras (1914-1996) oli ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Häntä pidetään yhtenä merkittävimpänä ranskalaisena kirjailijana.

Kirjan päähenkilönä esiintyy varakonsuli, jonka kerrotaan ampuneen umpimähkään virka-asuntonsa parvekkeelta kerjäläisiä kohti. Välikohtausten jälkeen mies siirrettiin Kalkutaan, jossa hänen ainoa puhekumppaninsa on Eurooppalaisen kerhon johtaja. Samaan aikaan saamme seurata tarinaa kambodzalaisesta nuoresta kerjäläistytöstä, joka tekee omaa, julmaa vaellustaan Indokiinasta Gangesin alajuoksulle. Nämä kaksi tarinaa kietoutuvat yhteen, ja samalla tapaamme suurlähettilään salaperäisen vaimon, Anne Marie Stretterin, johonka varakonsuli on suunnattomasti rakastunut.

Olen Durasilta jo lukenut Lol V. Steinin elämän sekä Rakastajan. Jälkimmäiseen tykästyin mutta Lol V. Steinin elämä ei uponnut. Samaa voisin sanoa Varakonsulista. Kirja oli mielestäni sekava enkä oikein päässyt siihen sisälle, se ei tuonut esille mitään uutta Durasista.

Osallistun kirjalla Vive la France -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Lainattu kirja"

Ian Fleming - Casino Royale 2003
(Casino Royale 1953) Jalava 165s.

Ian Fleming (1908-1964) oli brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten James Bond-romaanisarjastaan. Casino Royale on ensimmäinen James Bond -romaani.

James Bond joutuu ranskalaisessa pelikasinossa baccarat-pöydän ääreen, jossa panoksena on elämä ja kuolema. Bondin täytyy voittaa peli tai hänen henkensä on vaarassa. Vastassa on neuvostoliitolle työskentelevä agentti Le Chiffre, joka on haaskannut salaisen rahaston, jolla oli sodan tullen tarkoitus luoda viides kolonna kommunistien hallitsemia ranskalaisia ammattiliittoja. Nyt hän yrittää kerätä uuden miljoonarahaston uhkapelillä ja tämän Bondin täytyy estää. 007:n apurina on kuvan kaunis naisagentti Vesper, jonka kanssa Bond viettää ikimuistoisen loman. 
 
Casino Royale on ensimmäinen (ja viimeinen) Bond kirja jonka olen lukenut. En ole oikein koskaan pitänyt Bondista, vaikka leffoja onkin tullut välillä katsottua. Kirja tuo mielestäni paremmin esille Bondin sovinistisen luonteen kuin elokuvat, mutta samalla se valoittaa Bondin historiaa ja antaa selityksiä hänen käyttäytymiselleen. Vaikka Casino Royale onkin ensimmäinen Bond kirja, on siitä tehty elokuva varsin myöhään, vuonna 2006. Pääosaa esittää Daniel Craig, joka on yksi lempi Bondini.

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen, sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kirja&Elokuva"

Juhani Lompolo - Korea Kirja: tarinaa ja tietoa Korean niemimaalta 2002
Orienta 192s.

Juhani Lompolo (1941-2011) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Lompolo toimi vuosia Kaukoidän kirjeenvaihtajana Tokiossa sekä Itä-Aasian kirjeenvaihtajana, asemapaikkanaan myöskin Tokio.

Mitä sanoi Buddhan patsas rottapariskunnalle, joka tuli pyytämään häntä tyttärensä sulhaseksi? Kuinka saattoi yksinäinen kello soida autiossa temppelissä? Saiko katala tiikeri palkkansa? Miksi syömme sipuleita? Korea kirja vastaa kaikkiin näihin kysymyksiin ja esittelee kansantarinoita Korean niemimaalta. Kirja keskittyy myös maailmanpoliittisiin kysymyksiin, Korean jännittävään mutta hurjaan historiaan, sekä sen rikkaaseen kulttuuriin.

Korea kirja oli hauskaa luettavaa, etenkin kansantarujen osalta. Kirjassa on myös paljon mielenkiintoista tietoa Korean historiasta, ei pelkästään sodista.

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan lokeron "Kannessa eläinkuva"

Andrea Camilleri - Eväsvoro 2005
(Il ladro di merendine 1996) WSOY 247s.

Andrea Camilleri (1925) on italialainen rikoskirjailija. Hän nousi kansainväliseen maineeseen Montalbano-sarjallaan.

Salvo Montalbano, Vigatan jämäkkä ja tiukkasanainen poliisikomissario, joutuu. Samana päivänä tunisialainen partiovene tulittaa sisilialaista kalastusalusta ja tappaa yhden miehistön jäsenen. Ja ikääntynyt liikemies löydetään murhattuna kotitalonsa hississä. Tapahtumilla ei näytä olevan mitään yhteistä, kunnes Montalbano tapaa nuoren eväsvoron, Francoisin ja löytää tapahtumille yhteisen nimittäjän. Hän kuitenkin vaarantaa oman ja pojan hengen selvittäessään tapahtumia, jotka vievät hänet liian lähelle hallituksen pimeitä touhuja ja korruptiosotkuja.

Salvo Montalbano on luultavasti yksi epämiellyttävimmistä henkilöhahmoista jonka olen kohdannut, ja silti tunsin suurta sympatiaa häntä kohtaan. Eväsvoro on luultavasti yksi parhaimmista dekkareista joita olen pitkään aikaan lukenut ja tulen ehdottomasti lukemaan Montalbano-sarjaa lisää. Tykästyin myös Camillerin sarkastiseen tyyliin jota hän viljeli vähän väliä.

"Amerikkalaisissa elokuvissa poliisin ei tarvinnut kuin sanoa rekisterikilven numero, ja hän sai jo parissa minuutissa omistajan nimen, lapsiluvun, hiustenvärin ja perskarvojen tarkan lukumäärän"

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kuuluu kirjasarjaan", Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Astrid Lindgren - Eemeli ja pikku Iida 2001
(Ida och Emil i Lönneberga 1989) WSOY 172s.

Astrid Lindgren (1907-2002) oli maailmankuulu ruotsalainen lastenkirjailija. Hänen tunnetuimpia luomiaan hahmoja ovat Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen. Kirjassa on kolme Lindrening Eemeli tarinaa, Eemeli ja pikku Iidan metku, Eemelin metku n:o 325 ja Eemeli ei kitsastele.

Vaahteramäellä, Kissankulman talossa on pieni verstashuone jonne Eemeli usein joutuu tehtyään jonkun metkun. Siellä hän veistelee puu-ukkoja joita onkin kertynyt jo vino pino. Verstashuoneeseen Eemelin pikkusisko Iidakin haluaa, mutta sitä varten pitäisi tehdä metku. "Ei metkuja keksitä, niitä vain sattuu" Eemeli sanoo ja eräänä päivänä alkaa Idallekin sattua ja tapahtua.

Tove Jansson -projektin lisäksi olen ottanut itselleni tehtävän lukea kaikki Lindgrenin suomennetut kirjat. Projekti ei ole kulkenut yhtä hyvin kuin Jansson -projekti mutta pikku hiljaa. Lastenkirjoja harvemmin luen joten niiden lukeminen tuo mukavaa vaihtelua.

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Lastenkirja"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti