lauantai 16. elokuuta 2014

Naguib Mahfouz - Miramar

Naguib Mahfouz - Miramar 1989
(Miramar 1967) Tammi 261s.

"Arabialainen kirjallisuus on ilman muuta vähiten tunnettu maailman merkittävistä nykykirjallisuuksista. Tässä piilee tärkeä syy siihen, että arabin mielenlaatu jää arvoitukseksi länsimaiselle ihmiselle. Entistä suuremmaksi arvoitukseksi se jää, kun tulee puhe urbaanista ja sivistyneestä arabista."
                                                                                                           John Fowles

Naguib Mahfouz (1911-2006) oli egyptiläinen kirjailija, häntä pidetään yhtenä arabimaailman maineikkampana kirjailijana. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Kirjan kruunaa John Fowlesin johdanto sekä kirjan lopussa olevat viitteet. 

Miramar kertoo aleksandrialaisen täysihoitolan asukkaista, 1960-luvulla. Amir Wagdi, yli 80-vuotias entinen vallankumous journalisti. Tolba bek Marzuq, omaisuutensa menettänyt kapitalisti. Hosni Allam, nuori ja aatteeton pikkurikas. Mansur Bahi, kaksikymmentäviisivuotias, kaunispiirteinen radiojuontaja jonka ongelmana on petturuus. Sekä Sarhan Beheiry, nuori ja komea radikaaliopportunisti. Jokainen näistä miehistä on jollain tavalla kiinnostunut hoitolan kauniista palvelustytöstä, Zuhrasta. Ja tämä saakin aikaan, riitoja, tappeluita sekä tunteenpurkauksia. Kukin heistä kertoo tarinan omasta näkökulmastaan, samalla paljastaen oman taustansa ja ajattelutapansa.

Miramar oli mielenkiintoinen kuvaus Egypistä, sen historiasta ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Pidin siitä että sama tapahtumasarja oli kerrottu eri henkilöiden näkökulmasta. Sai huomata kuinka erillaiset ihmiset näkevät samat asiat hyvin erillailla. Petyin hieman siihen etteivät Zuhra ja täysihoitolan omistaja, Marjaana, saaneet omia lukujansa vaan tarina kerrottiin ainoastaan miesten näkökulmasta. Olisi ollut mielenkiintoista ainakin lukea Zuhrasta kertova luku. Miramar oli kuitenkin iloinen yllätys ja kiinnostunkin jo Mahfouzin toisesta listakirjasta, Midaqq-kujasta.

"Tai niinkuin pimeys syvässä meressä,
jota peittää aalto toisensa päällä ja sen päällä vielä pilvet,
ja se on pimeyttä pimeyden päällä.
Kun joku ojentaa käden, hän voi tuskin sitä nähdä.
Niin. Sille, jolle Jumala ei anna valoa, ei ole valoa.
"

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Mikä minusta tulee isona -haasteeseen sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti