tiistai 26. elokuuta 2014

Toni Morrison - Koti

Toni Morrison - Koti 2014
(Home 2012) Tammi 133s.

"Kenen talo tämä on?
Kenen yö pitää valon poissa
täältä sisältä?
Kertokaa kuka tämän talon omistaa.
Minun se ei ole.
Minä haaveilin toisenlaisesta, sievemmästä,
valoisammasta,
josta näkisi maalattuja veneitä viliseville järville,
avosylisille pelloille.
Tämä talo on kummallinen.
Sen varjot valehtelevat.
Kertokaa miksi sen lukko sopii avaimeeni."

Toni Morrison on yhdysvaltalainen kirjailija. Vuonna 1993 Morrisonista tuli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen nainen, joka on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Frank palaa Korean sodasta henkisesti ja fyysisesti vammautuneena. Hänellä on vakavia sotatrauman oireita ja lääkkeeksi hän ryyppää jatkuvasti. Kirjan alussa Frank herää sidottuna laitoksesta, eikä muista minkä takia sinne on joutunut, mutta onnistuu pakenemaan. Hän on saanut kirjeen jonka mukaan hänen neljä vuotta nuorempi sisarensa Cee on hengenvaarassa ja joutuu palaamaan vihaamaansa kotikaupunkiin Georgiaan. Rasistinen pikkukaupunki on ajanut myös Ceen nuorena naimisiin huonon miehen kanssa, ja sen jälkeen rotuhygieniaa harjoittavan lääkärin hyväksikäytön uhriksi. Monen mutkan kautta Frank pääsee palaamaan kotiinsa, mutta löytää kotiseudultansa yhteisön jonka avulla Ceestä on kasvanut vahva itsenäinen nainen. Tästä Frank saa voimaa kohdata menneisyytensä haamut ja parantuminen voi alkaa.

Olen aiemmin Morrisonilta lukenut Sinisimmät silmät, Solomonin laulu sekä Minun kansani, minun rakkaani, ja Koti nousee ehdottomasti omaksi suosikikseni. Morrisonin Koti osoittaa ettei suuri kirja tarvitse satoja sivuja, vaan pieneekin tilaan mahtuu paljon. Morrison on loistava kertoja ja rakastan hänen sanankäyttöänsä. Kirja kokoaa myös yhteen Morrisonin aiemman tuotannon teemat yhteen, joten suosittelen Morrisonin muiden teoksien lukemista ennen kuin tutustuu Kotiin. Suosittelen sitä myös siksi, että Morrisonin kaltaisia kirjailijoita on harvassa. Itse en ole ainakaan saanut Morrisonista tarpeekseni, mutta onneksi niitä lukemattomiakin vielä löytyy.

"Uskaliaan toiveikas kertomus ihmisen mahdollisuudesta parantua - tai ainakin selviytyä." (The Washington Post)

"Seisoin siellä kauan puuta tuijottaen.
Se näyttää niin vahvalta
niin kauniilta.
Haljennut keskeltä alas asti
mutta eli ja voi hyvin.
Cee kosketti olkapäätäni
hennosti.
Frank?
Niin?
Lähdetään, velipoika. Mennään kotiin."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

3 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä hieno kirja. Minulla on vielä paljon Morrisonin tuotantoa lukematta, mutta taatusti luen vielä kaiken jossain vaiheessa. Tässä kirjassa on tiivistettynä paljon tärkeää, ja se jättää pitkäksi aikaa sekä haikean että onnellisen olon: aiheidensa puolesta se ahdistaa, mutta samalla sen taidokkuus ihastuttaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on hienosti kerrottu kasvukertomus. Pidin myös Sinisimmistä silmistä, joka on samalla tavalla pieni suuri kirja.

    VastaaPoista
  3. Luin ja bloggasin tästä juuri äskettäin. Vavahduttava teos. Tämä myös innosti minut yrittämään kolmatta kertaa tarttumaan Morrisonin romaaniin Rakkaus. Ostinkin sen jo, mutta katsotaan milloin pääsen kimppuun.

    VastaaPoista